Harri Lehkonen sai ensimmäisen koiransa, pitkäkarvaisen collien vuonna 1957. Hän on kasvattanut yhdessä vaimonsa kanssa vuodesta 1973 kennelnimellä Wolfheart menestyksekkäästi sileä- ja karkeakarvaisia kettuterriereitä, englanninspringerspanieleita ja pitkäkarvaisia mäyräkoiria.
Harri Lehkonen on myös toiminut terriereiden ja mäyräkoirien luolakokeiden koetuomarina ja hänet on palkittu Suomen Kennelliiton ja Suomen Terrierijärjestön kultaisella ansiomerkillä.
Kotonani on aina
ollut koiria ja muita lemmikkieläimiä. Varhaislapsuuteni
vietin collieuros seuranani.
Ensimmäisen kosketukseni kasvatus- ja näyttelytoimintaan sain
seinänaapurimme, 'hoitotätini' Eeva Virpiön kautta.
Hänen BEACOCK-kennelinsä on mm. tuonut maahamme petit basset
griffon vendéen, saukkokoira ja basset fauve de bretagne -rodut.
Ensimmäisen westieni sain vuonna 1979 eli kantanarttuni
FIN&S&N MVA INGRIDS IRIS VON KIBEn. Koko maailmani muuttui
silloin!
1982 syntyi ensimmäinen westiepentueeni. Kennelnimen PERHAPS sain
saavutettuani täysi-ikäisyyden v. 1987.
1984 PERHAPS ANASTASIE saavutti FIN MVA -arvon. Tähän
mennessä on 32 kasvattamaani westietä saavuttanut
valiotittelinsä. Ja useita on matkalla!
1980-luvulla sain mahdollisuuden työskennellä kennelpoikana
GAINSAY (Päivi Avotie, Suomi, kettuterrierit, norfolkinterrierit
ym), TIMES (Cathrine Nilsson, Ruotsi, westiet), SEASON (Carin
Nordlander, Ruotsi, westiet ja suursnautserit), PAJAZZO (Elsie
Hultgren, Ruotsi, westiet), LASARA (Barbara Graham & Hanneke Kabel,
Englanti, westiet ym) ja ROUGHRIDER (Rosa & Bengt Krebbs-Thulin,
Sveitsi, norfolkinterrierit) -kenneleissä. Opin paljon ja olen
edelleenkin kiitollinen!
Suoritin varusmiespalvelukseni v. 1989-90 Kainuun Prikaatin
sissikomppaniassa sotakoiramiehenä. 'Milka'-schäferiä
kaipaan vieläkin...
Olen tuonut useita koiria useasta eri maasta - ja myös lainannut
niitä siitos- ja näyttelytarkoituksiin, myös rajojemme
ulkopuolelle.
Kasvattamiani koiria on myyty ulkomaille mm. Ruotsiin, Tanskaan,
Saksaan, Hollantiin, Ranskaan, Unkariin, Eestiin, Venäjälle
ja Kanadaan. Useat niistä ovat olleet voitokkaita uusissa
kotimaissaan.
Koiriani on esitelty useissa ulkomaisissa kirjoissa, niin
italialaisissa, ranskalaisissa, saksalaisissa kuin englantilaisissakin.
1991 sain ensimmäisen skottini eli GOLDEN STACCATO DE
CHAMPERNOUNEn, Ranskasta.
1992 sain vastaanottaa Suomen Kennelliiton korkeimman huomionosoituksen
ansiokkaasta kasvatustyöstä eli Vuolasvirta-palkinnon. Olen
nuorin tämän palkinnon saanut kasvattaja koko historiassa.
1996 sain Westiekerho ry:n kultaisen ansiomerkin nro 6 samoin
kasvatustyöstä.
Olen ollut aktiivisesti mukana yhdistystoiminnassa, mm. Westiekerhon
jalostustoimikunnan jäsenenä ja puheenjohtajana yli 10 vuoden
ajan. Skotti-lehden päätoimittajana toimin muutaman vuoden
ajan 1990-luvun alussa. Olen kirjoittanut artikkeleita roduista
useisiin eri julkaisuihin, myös ulkomaille.
Olen trimmannut jo lähes 100 eri rotuista koiraa valioksi.
Näyttelyissä olen esittänyt koiria kaikista
roturyhmistä.
Ulkomuototuomarikurssin aloitin vuonna 1998, ja seuraavan vuoden
kesäkuussa minut pätevöitiin valkoisille
länsiylämaanterriereille.
Ensimmäinen PERHAPS-skottipentue syntyi 22.7.2000!
Useat eri kasvattajat ovat aloittaneet minulta hankkimillaan koirilla.
Samoin ovat useat eri kasvattajat hankkineet minulta "uutta verta"
omiin linjoihinsa. Siitosurokseni ovat olleet kysyttyjä. Useat
olen myös
opettanut
trimmaamaan. Elantoni saan trimmaamalla kaikenkarvaisia
koiria omistamassani PETWELL-trimmausliikkeessä Helsingissä.
Olen Marjo
Järventölä ja asun perheeni kanssa Oulussa. Koirat ja
monimuotoinen koiraharrastus ovat liittyneet elämääni
hyvin tiivisti reilut 30 vuotta. Aktiivisiin harrastusvuosiin mahtuu
erilaista touhuamista omien ja tuttavien koirien kanssa
(näyttelyt, palveluskoiraharrastus, toko ja agility),
pienimuotoista kasvatustyötä ja yhdistystoimintaa
(paikallinen koirayhdistys, rotujärjestö, kennelpiiri) jonka
tiimoilta olen ollut mukana järjestämässä erilaisia
koiratapahtumia. Luonnollisesti harrastuksen puitteissa on tullut
käytyä monenlaisia kursseja, joista viimeisimpänä
ulkomuototuomarikurssi. Ulkomuototuomariksi minut on
pätevöity vuonna 2002. Rotujen arvosteluoikeuksia laajennan
ryhmän 2 rotuihin, joista minulla on arvosteluoikeudet
tällä hetkellä 14 rodulle.
Ensimmäisen rottweilerini sain vuonna 1984 ja rodusta tuli
sittemmin minulle se omin. Tällä hetkellä
perheessämme asustaa kaksi koiraa, rottweiler ja mastiffi. Omien
koirien kanssa tulee touhuttua paljon, harrastuksiimme kuuluvat
tällä hetkellä mm. haku, jälki, tottelevaisuus ja
agility. Koiranäyttelyharrastus pakkaa nykyään
meidän perheessä kallistumaan kaksijalkaisten harteille kun
meitä ulkomuototuomareita löytyy perheestä tuplaten,
näyttelyissä käydään ulkomuototuomarin
roolissa arvostelemassa ja opiskelemassa/harjoittelemassa uusia rotuja.
Laajentaminen eri rotuihin on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi
ja tiedon jano rotujen tuntemisen suhteen sen kun kasvaa kasvamistaan.
Kotonamme on aina ollut erirotuisia koiria ja ensimmäisen salukin – sileäkarvaisen nartun - hankimme syksyllä 1980. Ensimmäinen Wallaby's-salukipentue syntyi syksyllä 1984 ja tähän mennessä pentueita on ollut yhteensä 24. Kasvattieni saavutusten perusteella Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle Vuolasvirta-palkinnon vuonna 1993 ja SUKOKA kasvattajapalkinnon vuonna 2001. Tällä hetkellä kanssamme asustelee kaksi salukia ja yksi labradorinnoutaja.
Ihannesalukini on tasapainoinen koira, jossa yhdistyvät oikeassa suhteessa vahvuus ja tyylikkyys. Salukit ovat metsästyskoiria, joten tärkeää ovat myös rodulle tyypilliset liikkeet. Rotumääritelmän monessa kohdassa mainitaan sana "kohtuullinen" joka on hyvä pitää mielessä rodun jalostuksessa. Mielestäni meidän kasvattajien tulee välttää houkutusta kasvattaa "äärimmäisyyksiä". Vaikka tuloksena saattaakin olla hyviä showkoiria, ne eivät välttämättä ole aitoja salukeja.
Koko "koiraelämäni" ajan olen ollut mukana yhdistystoiminnassa - milloin sihteerinä, näyttelytoimikuntien jäsenenä tai kehäsihteerinä - Suomen Salukikerhon puheenjohtajana toimin 1995–2003 ja vuodesta 1999 olen toiminut Ulkomuototuomarit ry:n hallituksessa. Salukeihin olen tutustunut myös näyttelyissä ja vierailuilla kasvattajien luona niin Pohjoismaissa, Englannissa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Arvostelin salukit ensimmäisen kerran Ruotsissa 1997 epävirallisessa näyttelyssä ja kesällä 1999 sain tuomarioikeudet salukeille - tällä hetkellä arvostelen FCI 10-ryhmän vinttikoirien lisäksi ryhmien FCI5 pystykorvat ja FCI8 lintukoirat, sekä useimpia rotuja ryhmistä FCI1, FCI2 ja FCI6. Mielenkiintoiset arvostelumatkat ovat tähän mennessä suuntautuneet Pohjoismaiden ja Baltian lisäksi Belgiaan, Englantiin, Kanadaan, Puolaan, Saksaan, Sloveniaan, Sveitsiin, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin.
kotisivut: http://personal.inet.fi/private/wallabys/
Nykyään Sveitsissä asuva, alkujaan ranskalainen Laurent Pichard on kasvattanut koiria yhtäjaksoisesti 35 vuotta. Hänen Very Vigie –amerikancockerspanielinsa ovat maailman-kuuluja.
Laurent Pichardilla on oikeudet arvostella kaikkia rotuja ryhmistä 1, 7, 8 ja 9, sekä osa terriereistä ja yksittäisinä rotuina pyreneittenkoiria ja afgaaninvinttikoiria.
Hän on arvostellut useimmissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa.
Norjalainen Leif Ragnar Hjorth sai vuonna 1961 ensimmäisen koiransa, joka oli bokseri. Siitä alkoi hänen koiraharrastuksensa, johon on kuulunut myös monia luottamustehtäviä eri kenneljärjestöissä.
Aikaisemmin hän on kasvattanut vanhaenglanninlammaskoiria Steinar Rosenbergin kanssa kennelnimellä Rosenhjorth, mutta nykyään he kasvattavat vain puleja.
Ulkomuototuomariksi Leif Ragnar Hjorth pätevöityi vuonna 1990. Hänellä on oikeudet arvostella kaikkia rotuja ryhmistä 1, 2, 4 ja 9, sekä useimpia rotuja muistakin ryhmistä. Hän saanee kaikkien rotujen tuomarin oikeudet vuonna 2009.
Yhtenä tuomariuransa huippuhetkenä Leif Ragnar Hjorth pitää vuoden 1998 Cruftin koiranäyttelyä, jossa hän sai kunnian arvostella pulit.
Ammatiltaan
Leif Ragnar Hjorth on psykiatri.
kotisivut:
http://home.online.no/~lrhjorth
Koirat ovat aina olleet osa ruotsalaisen Anette Edlanderin elämää. Hän on kasvattanut noin 30 vuotta karkeakarvaisia kääpiömäyräkoiria ja irlanninsusikoiria kennelnimellä Pre Eminence´s. Kenneliin on syntynyt myös Ruotsin ensimmäinen karkeakarvaisen keski-kokoisen portugalinpodengon pentue.
Anette Edlanderilla on oikeudet arvostella koko ryhmä 4 ja useimpia rotuja ryhmästä 10, sekä yksittäisiä rotuja ryhmästä 6.
kotisivut: http://www.prems.se/kontakta.asp
Ruotsalainen Kenneth Edh pätevöityi ulkomuototuomariksi vuonna 1978 ja hän sai kaikkien rotujen arvosteluoikeudet vuonna 1992. Hän on arvostellut koiranäyttelyissä ympäri maailmaa.
Kenneth Edh on kasvattanut seuraavia rotuja: whippet, griffon bruxellois, kiinanpalatsikoira ja chihuahua mutta tällä hetkellä hänellä ei ole koiria. Kenneth Edh työskentelee Ruotsin kennelliitossa. Vapaa-aikanaan hän harrastaa kulttuuria eri muodoissa.
Ruotsalaisella Nina Karlsdotterilla on ollut koiria vuodesta 1971. Hänen oma rotunsa on kääpiösnautseri, joita hän on kasvattanut erittäin menestyksekkäästi kennelnimellä Impact.
Ulkomuototuomariksi hän pätevöityi vuonna1987 ja on nykyään arvostettu kaikkien rotujen tuomari.
Nina Karlsdotterin vapaa-ajan harrastuksiin kuuluvat moottoripyörät ja hän omistaa Honda Goldwingin.
Ruotsalaisen Eva Erikssonin elämään koirat ovat kuuluneet aina, ja hän kertookin syntyneensä ”pentuaitaukseen”. Hän jatkaa äitinsä Ulla Erikssonin aloittamaa kasvatustyötä pitkäkarvaisten collieiden ja shetlanninlammaskoirien parissa kennelnimellä Cronys. Ulkomuototuomariksi Eva Eriksson pätevöityi vuonna 1991 ja hän arvostelee lähinnä ryhmien 1 ja 2 rotuja.
Eva Eriksson on ammatiltaan vapaa-ajanohjaaja ja hän harrastaa koirien lisäksi hevosia, pujottelua, matkustamista ja taiteita.
Kotisivut: www.web.telia.com/~u15500396/
Kroatialainen Jadranka Mijatovic kasvattaa pitkäkarvaisia collieita puolisonsa Denis Sabolicin kanssa. Dennisays ~ Geantlesin koirat tunnetaan hyvin ympäri Eurooppaa.
He ovat myös arvostettuja valokuvaajia.
Ulkomuototuomariksi Jadranka Mijatovic pätevöityi vuonna 1995, ja hänellä on oikeus arvostella kokonaisuudessaan ryhmät 1 ja 5, sekä yksittäisiä rotuja ryhmästä 2.
Kotisivut: http://deya-online.com
Näin Janiki
Steinbock kertoo itse koiraharrastuksestaan:
Kasvoin kodissa,
jossa koira oli itsestäänselvä perheenjäsen.
Teini-ikäisenä liityin Tampereen Palveluskoiriin ja koulutin
ensin oman koirani, ja sen jälkeen toimin kerhon
tottelevaisuuskurssien kouluttajana sekä koiralehden toimittajana.
Muutettuani Israeliin jatkoin ensin koiraharrastustani kouluttajana, mutta siirryin parin vuoden kuluttua kasvatuspuolelle ja kasvatin aluksi kääpiövillakoiria ja jatkossa saksan- paimenkoiria, shelttejä ja keskikokoisia mustia snautsereita kennelnimellä Carmelia.
Kenneltoiminta oli hyvin takapajuista 60 –luvun alun Israelissa. Yhdessä Tri Rita Traininin kanssa (hän on myös syntynyt Suomessa) saimme joitakin asiasta kiinnostuneita koirankasvattajia mukaamme, ja perustimme Suomen Kennelliiton sääntöjen pohjalta useita rotujärjestöjä ja pian sen jälkeen Israelin nykyisen kennelliiton.
Toimin Israelin Villakoirakerhon ja Israelin Collie- ja Sheltieklubin perustajajäsenenä, kasvatusneuvojana, sihteerinä ja kassanhoitajana, sekä Israelin Snautserikerhon perustajajäsenenä, sihteerinä ja kassanhoitajana, ja Israelin Kennelliiton johtokunnan jäsenenä. Nykyisin toimin Israelin Kennelliiton varapuheenjohtajana ja myös tuomarineuvoston varapuheenjohtajana.
Otin osaa Israelin Kennelliiton ensimmäiseen tuomarikurssiin, ja sain ensimmäiset tuomarioikeuteni villakoiriin. Jatkoin opintoja ja lisäsin kasvattamani rodut ja ajan kuluessa lukuisia muita rotuja ja ryhmiä. Vuonna 1981 sain kaikkien rotujen tuomari-oikeudet.
Israelin lisäksi olen arvostellut koiria eri puolilla maailmaa: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Venäjällä, Hollannissa, Irlannissa, Luxenburgissa, Puolassa, Romaniassa, Espanjassa, Italiassa, San Marinossa, Sloveniassa, Kroatiassa, Kreikassa, Maltalla, Kyproksella, Etelä-Afrikassa, Intiassa, Filippiineillä, Thaimaassa, Hong Kongissa, Australiassa ja Brasiliassa.
Kreikkalainen
kaikkien rotujen tuomari Rouli Kantzou on viime vuosina tullut tutuksi
myös suomalaisissa näyttelykehissä.
Hänen omia rotujaan ovat villakoirat, whippet ja kiinanharjakoira.
Ruotsin kennelliiton pr-vastaavana työskentelevällä Hans Rosenbergilla on ollut koiria vuodesta 1959 alkaen, ja hänen omia rotujaan ovat irlanninvesispanieli, kiharakarvainen noutaja ja mopsi.
Ulkomuototuomariksi Hans Rosenberg pätevöityi vuonna 1984, ja hän arvostelee rotuja ryhmistä 2, 3, 5, 7, 8 ja 9. Pohjoismaiden lisäksi häntä on nähty tuomaritehtävissä Saksassa ja Englannissa.
rotua ryhmistä 1 ja 2.